Tehtäviä myöhässä, kiire painaa ja mikään ei tunnu sujuvan?
Syitä ajankäytön haasteille voi olla monia. Keskeytyksentäyteinen elämänrytmi tarjoaa paljon harhautuksia keskittymiselle, mikä ei ole omiaan edesauttamaan oppimista. Toisaalta lukuvuoden aikana ei voi aina välttyä eri opintojaksojen suuritöisempien tehtävien ajoittaiselta kerääntymiseltä.
Pitkäjänteisen, itsenäisen ja ennen kaikkea itsenäisesti hallittavan työn määrä lisääntyy kouluvuosien myötä. Lukio onkin turvallinen ympäristö ja hyvää aikaa opetella myöhemmissä opinnoissa ja työelämässä tarvittavia ajanhallintakeinoja ja omaa vastuuta tekemisestä. Keskeistä on järjestää työlle riittävästi yhtäjaksoista aikaa ja suunnitella tehtäviä etukäteen.
Pilko työt osakokonaisuuksiin. Esimerkiksi laajemman kirjallisen työn tekeminen ei ole yksinomaan kirjoittamista, vaan voi tehtävänannosta riippuen muodostua esimerkiksi lähdeaineiston etsimisestä, aineistoon perehtymisestä, muistiinpanojen kokoamisesta ja koostamisesta, varsinaisesta kirjoitustyöstä sekä esittämisestä. Tehtävän laajuuden aliarvioimalla voi herkästi aloittaa liian myöhään. Osatehtävien sommittelu kalenteriin luo jo sitoutumista annettuun tehtävään ja helpottaa myös työn etenemisen seuraamista. Tällöin on myös helpompaa reagoida ajoissa viivästyksiin, jos jokin asia vaatiikin suunniteltua enemmän aikaa. Uuden asiakokonaisuuden omaksuminenkin voi ottaa oman aikansa. Jätä suunnitelmassasi siis myös aikaa yllätyksille ja tauoille.
Priorisoi tehtäväsi. Mikä on ehdottoman tärkeää ja mikä täydentää työtäsi, jos aikaa jää? Mitä tehtävää täydennän ensin, jos minulle jää aikaa? Mistä aiheesta tarvitsen lisäoppia, mikä syventää osaamistani?
Varmista puitteet keskittyä tehtävälle. Laita some, kännykkä ja kaikki muut huomiota liiaksi kahlitsevat laitteet kiinni. Vastoin aiempaa käsitystä pitkäjaksoiset sijaistoiminnot, kuten tuolilla hytkyminen tai purukumin jauhaminen, voivat auttaa sulkemaan muita tilapäisempiä aistiärsykkeitä pois, mikä edelleen auttaa keskittymään paremmin. Kaiva vaikka jumppapallo esiin, jos se auttaa sulkemaan muuta maailmaa pois! Vältä kuitenkin lyhytaikaisia ulkoisia ärsykkeitä.
Tauota tekemistäsi. Pitkäjänteisimpäänkin työskentelyyn opetellut mieli alkaa harhailla ennen pitkää. On turha kuvitella puurtavansa tuntikaupalla putkeen täydellä teholla. Monet ovat löytäneet hyötyä ns. pomodoro-tekniikasta, jossa työtä tehdään pienissä 20-30 minuutin sykleissä. Tekniikassa työtä tehdään sitoutuneesti syklin alkuosa, jonka jälkeen koittaa viiden minuutin tauko. Tuona aikana ajatellaan tietoisesti mitä hyvänsä muuta kuin käsillä olevaa tehtävää. Aloita vaikka aluksi lyhyemmällä syklillä. Hiljalleen aivot oppivat pitkäjänteisempään työskentelyyn ja voit vähän kerrassaan pidentää jaksoa puoleen tuntiin. Rytmitykseen voit käyttää esimerkiksi (muilta huomioääniltä mykistetyn!) kännykän ajastinta tai vaikka Työterveyslaitoksen Fokuskelloa. Hakusanalla ”pomodoro” löytyy myös monia muita sivustoja ja kännykkäsovelluksia.
Kysy rohkeasti apua tehtäviin ajoissa! Opettajat eivät välttämättä tiedä toistensa pitämistä kurssisisällöistä ja välillä voi käydä yksinkertaisen epäonnekkaasti niin, että useammalta opintojaksolta vain kertyy liiaksi tekemistä lyhyelle aikaa. Tällöin palautettavalle tehtävälle kannattaa kysyä mahdollisuutta lisäaikaan tai muuta kuormitusta lieventävään järjestelyyn. Viime kädessä opettajilla on kuitenkin huoli jaksamisestasi, pärjäämisestäsi ja oppimisestasi. Niitä hosutut tehtävät eivät edistä parhaalla mahdollisella tavalla.
Muista ennen kaikkea olla itsellesi armollinen. Oma aika, lepo, riittävät yöunet, liikunta ja hyvä ravinto ovat perusedellytyksiä työn, erityisesti opiskelutyön, taustalle. Pidä selkeä raja työn ja vapaa-ajan välillä. On aivan luonnollista, että keskeneräiset työt palaavat ajoittain vapaallakin mieleen. Jos pitäisipitäisipitäisi-mantra hiipii kuitenkin liiaksi vapaa-ajan puolelle, alkaa se pahimmillaan ruokkia omassa päässä syyllisyyttä ja syyllistämistä. Lopputuloksena ihan ansaittukin vapaa-aika lakkaa olemasta palauttavaa eikä siitä kykene enää nauttimaan entiseen tapaan. Tuolloin aikakin alkaa kulua hukkaan: se ei edistä enää velvoitteita eikä palautumista. Silloin on korkea aika harkita aikalisää, tarkastella itseen kohdistuvia vaatimuksia tai vähintäänkin käydä hetki happihyppelyllä ihan luvan kanssa.
Jos ajankäyttöön ja omaan jaksamiseen liittyvät asiat herättävät kysymyksiä, olet tervetullut kyselemään niitä koulukuraattorilta, terveydenhoitajalta, opettajalta, opolta tai kansliahenkilökunnalta. Et ole tilanteesi kanssa yksin.
Lisää aiheesta
- Nyyti ry: Ajanhallinta
- Työterveyslaitos: Ajanhallinta
- Helsingin yliopiston Opiskelu-palvelu: Opiskelun tueksi